Hola!

Kesä on ollut Ukolle aikamoisen tapahtumarikas. 31.5 oli näyttelyt, Ukko on päässyt maistamaan työelämää palvelukodin seurakoirana ja nyt viimeisimpänä tapahtumana Ukko on ollut hoidossa ihan uudessa paikassa. Me omistajat lähdimme Espanjan aurinkoon ja Untamo lähti Helsinkiin. Hoitopaikka oli varma jo toukokuussa, mutta yllättäen koira ei pystynytkään menemään Pepen siskon luo. No, paniikki alkoi iskeä, koska lentokone nousisi jo viikon päästä. Otimme yhteyttä Ukon velipuolen, Lystin omistajiin. Tämäkin hoitopaikka tyssäsi. Alkoi tulla todellinen paniikki. Aloin etsimään koirat.comin sivuilta hoitajia ja täydellinen hoitopaikka löytyikin.


Ukko pääsi kymmeneksi päiväksi Aliisan, sekarotuisen ex-katukoiran kaveriksi Helsinkiin. Aliisa opetti vähän Untamolle tapoja, ei tyttöjä saa koko ajan härnätä. Päivässä Ukko oli kuulemma jo oppinut antamaan Aliisan olla omissa oloissaan. Katujen oppien lisäksi Ukko oli päässyt kokeilemaan pyörän vierellä kulkemista. Tällä saralla on vielä opeteltavaa.. 8) Pikku-paimenen vaistot nimittäin heräävät ja koiruli yrittää pysäyttää pyörän.

Hihnassa Unelma Untamoinen on oppinut kävelemään todella hienosti. Puolikuristava panta on auttanut paljon. Koira kulkee vierellä, korvat takana. Vielä jos antaa kepin sille suuhun kannettavaksi, niin voi että se näyttää ylpeältä. Hihnasta voi pitää kiinni kahdella sormella ja ohitukset muiden koirien kanssa sujuu kuin tanssi! Mamma ja isi on niin ylpeitä! :) Ja onnellisia, kun kädet ei ole enää kipeänä vetämisestä.

Vielä pari kuukautta lenkit saattoivat mennä niin, että koira kulki hetkittäin vierellä, mutta huomasi että korvat kuunteli kaikkea muuta. Nyt korvat ovat lähes koko ajan takana (Ukko huom: paitsi jos näen pallon :) ). Jopa hölkätessä Ukko osaa kulkea nätisti, HYPPIMÄTTÄ.

Poltettiimpa yksi päivä suitsukkeita. Ukko meni tästä vähän sekaisin: "Mikä helesinki täällä haisee?" se tuntui tuumaavan. Se hieroi omia hajujaan mattoon piehtaroimalla ja yrittipä se nostaa koipeakin. Onneksi merkkaus saatiin estettyä ja suitsuke sammutettiin.

Ompa aika taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Paljon on kerennyt tapahtua, esimerkiksi:

Ukko oli ensimmäisissä näyttelyissään 31.5 Tuomarinkartanossa. Ukko sijoittui toiseksi ja sai kunniapalkinnon.

Aurinkoa ja lämpöä riitti näyttelypäivänä. Ukko myös näki veljensä Ricon. Rico oli RYP 1.
Ukko ilmoitettiin toisiinkin näyttelyihin, jotka olisivat olleet 19.7, mutta tuli pieni sairauskohtaus omistajalla (migreeni).


Ukko on ollut Jennin mukana töissä palvelukodissa. Ihmiset ovat olleet todella iloisia koiran seurasta. Ukko on tainnut lihoa töissä ollessaan, kaikki tarjoavat koiralle ruokaa ja Ukkohan syö ne ilomielin. Rinkeleitä, pullaa, leipää, makkaraa...

Lokkivauva

Ukko kävi ottamassa rabies-rokotuksen. Hyvinhän se itse rokotus meni, mutta äitillä meni kyllä pullat väärään kurkkuun kun painovaa'alle mentiin. 18,4 kg! No huh huh. Meidän pieni vauvakoiramme on hetkessä kasvanut suureksi. No eihän se mikään jättiläinen ole, mutta olo on kyllä jollain lailla hyväksikäytetty, kun täpötäydessä junassa kantaa pientä "koiranpentuamme" ja tämä vauva retkottaa sylissä täydellä painollaan.

Ukko on lokki. Tai ainakin lokin luonne löytyy. Heti jos kuuluu jääkaapin oven avaus tai jokin pienikin edes hetkittäin ruokaa muistuttava ääni, niin salamannopeasti Ukko on keittiössä. Vaikka olisi täydessä unessa. Se on välillä kyllä rasittavaa, kun rauhassa yrittää syödä leipiä sohvalla ja koira tapittaa tiukasti alle 5 cm päässä.

No on Ruoka+Ukko-yhdistelmässä jotain positiivistakin. Ukon saa kesken iltahepulien rauhoittumaan hetkessä, jos se näkee esim. nakin palasen. Keskittyminen on ihan 100%:sta. Ukon maailmassa ei silloin ole mitään muuta kuin Ukko, Ukon maha ja nakki. Naurettavinta tässä koko ruokaepisodissa on se, että Ukko hotkii. Se ei millään pysty maistamaan sitä nakkia, hyvä ettei niele sitä kokonaisena.






Ukon uniasento-tyylinäyte. 10 points.

Olin yökylässä!

pieni ankanpoikanen...

Ukko kertoo:
Olin yötä Saaralla, kun äitee ja iskäpappa oli jossain juhlimassa. Saaralla oli ihan sikasairaan mukavaa! Leikittiin ja käytiin vähän junailemassakin. Sain nukkua Sarpan vieressä sängylläkin! Kotona ei saa olla kuin sohvalla... :c

Elikkä tämmöstä tänne. Ukkelby on oppinut hienosti kävelemään vierellä ja ettei kaikkia tarvitse edes moikata! No okei, koirat ja polkupyörät vieläkin kiinnostaisi mutta hienosti vauva pärjää. Lasten kanssa olisi kaikista kivoin mennä leikkimään, niillä on aina leluja ja ne juoksee paljon.

Ukko on ilmoitettu 31.5 oleviin näyttelyihin ja sitä ennen mennään näyttelykurssille. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä, siis kurssista.

Ukon lempinimet:
Ukkeli, Ukkelby, Ogeli, Ukkopekka, Nappis, Uncel. Tottelee myös nimeä Akka :D

Ukko on jo iso poika. Ukko syö paljon voita, koska voita ei mikään voita!

Kuinka herttainen pieni marjanpoimijamummo!

Ukko on kyllä kasvanut ihan silmissä. Ja ruoka maistuu: ihan milloin tahansa ja oli se mitä tahansa. Viime viikolla ostettiin savustettu hirveluu ja se taisi olla parasta mitä Ukkeli tietää (tähän mennessä).

Leluja on tullut ja mennyt mutta Tuffy's koiranlelut kestävät! Kuvassa uututtaan kiiltävä(?) herra Rapu, joka saa nauttia päivittäisestä heilutuksesta, puremisesta, venkoilusta ja raahaamisesta. Hän on juurikin se, joka hallitsee kodin painipiirejä.

Uusia koirakavereita on tullut. Tutuimpia lienevät alakerran kultsi Kassu ja yhteisiä lenkkipolkuja tallusteleva husky Aslak.

Huomaa kyllä, että Ukossa virtaa pieni paimenpoika. Hän vahtii koko ajan, että lauma on kasassa ja seuraa jopa vessaan. Se kyllä saattaa kuulua pentuikään muutenkin....

Tänä aamuna sattui koominen herätys. Puhelimen akku oli loppunut, joten laitoin iänikuisen digitaalikellon herättämään. En muistanut millainen sen herätysääni olikaan. Kun kello löi 5:05 pääsi helvetti irti. Ukko säikähti niin pahanpäiväisesti, että sen sisäinen verikoira pääsi valloilleen. En edes tiennyt, että Ukko osaa haukkua niin lujaa. Petrillä ei mennyt yhtään sen paremmin: hän otti minua kyljestä kiinni ja oli valmis hakkaamaan jonkun. Taitaa kyseinen herätyskello mennä kaapin perukoille.....